”Ei noin vanhaa enää kannata hoitaa” – iäkkäiden lääkehoidon kulmakivet

Ikääntyessä lääkehoitoa vaativat pitkäaikaissairaudet usein yleistyvät, ja iäkkäällä saattaa olla käytössään useita lääkkeitä. Vanhetessa elimistö muuttuu herkemmäksi sairauksien, sopimattomien lääkitysten ja lääkeyhteisvaikutusten seurauksille sekä ympäristöstä johtuville fyysisille ja psyykkisille vaikutuksille.

Vanhus-sairaalassa-6

Ikääntyneen lääkehoitoon liittyy monia riskejä, sillä elimistö vanhenee ja lääkkeiden vaikutukset voivat muuttua. Aiemmin hyvin sopinut lääke ei välttämättä enää olekaan paras vaihtoehto, ja pitkään käytössä olleesta lääkkeestä voi ilmetä uudenlaisia haittavaikutuksia. Iäkkäille tyypillisiä lääkehaittoja ovat mm. huimaus, lihasheikkous, suun kuivuminen, ummetus, tokkuraisuus ja väsymys.

Monilääkitys ja alilääkitseminen iäkkäiden lääkehoidon haasteina

Iäkkäiden lääkehoidossa puhutaan varsin usein monilääkityksen haasteista. Sopimaton lääkehoito voi romahduttaa iäkkään toimintakyvyn, ja lääkehaitat aiheuttavat jopa viidesosan iäkkäiden päivystyskäynneistä sairaaloissa.

Yhtenä ikäihmisen lääkehoidon kulmakivenä saattaa olla myös alilääkitseminen: vanhuksen kanssa pohditaan, kannattaako hänen vaivojaan enää hoitaa.
On hyvä muistaa, että pelkkä ikä ei sinänsä oikeuta sairauksien hoitamatta jättämiseen, sillä eliniänodotteen kasvun myötä 70- tai 80-vuotiaalla voi olla vielä jopa kymmeniä vuosia toiminnallista elinikää jäljellä.

Ikääntyvässä elimistössä sairauksien oireet saattavat olla erilaisia kuin nuoremmilla.

Lisäksi vanhuksen kyky kommunikoida oireistaan on usein heikentynyt, jolloin esimerkiksi muistisairaan potilaan kipu tai ahdistus saattavat helposti jäädä tunnistamatta ja hoitamatta.

Iän myötä sairaudet, joihin liittyy kipua, saattavat lisääntyä, mutta elämänlaatua heikentävä kipu ei kuitenkaan kuulu vanhuuteen. Se tulee hoitaa tarvittaessa kipulääkkein. Hoitamattomana kipu voi johtaa vähäiseen liikkumiseen sekä uni- ja mielialaongelmiin. Ikä tai aiempi monilääkitys ei siis ole syy jättää kipua huomiotta tai hoitamatta.

Tarkkana lääkeannosten kanssa!

Iäkkäiden lääkeannokset on määriteltävä yksilöllisesti. Tärkein farmakokineettinen muutos on munuaisten toiminnan heikkeneminen. Tämän vuoksi munuaisten kautta eliminoituvien lääkkeiden annokset on säädettävä munuaisten toimintakyvyn mukaan.

Lisäksi iän myötä elimistön rasvan osuus kasvaa ja veden määrä vähenee. Nämä muutokset suurentavat rasvaliukoisten lääkkeiden ja pienentävät vesiliukoisten lääkkeiden jakaantumistilavuutta. Tämä taas johtaa rasvaliukoisten lääkkeiden hitaampaan poistumiseen ja siten kumuloitumiseen elimistöön sekä vesiliukoisten lääkkeiden suurentuneeseen vasteeseen.

Kipulääkkeiden kohdalla tulee muistaa, että iäkkäillä keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden sopiva annos on usein huomattavasti pienempi kuin työikäisillä.

Optimoitu lääkehoito edellyttää vankkaa tietopohjaa

Oikein toteutettuna useiden lääkkeiden yhteiskäyttäminen ikääntyessäkin on turvallista. Hyvä lääkehoito perustuu huolelliseen diagnostiikkaan, jonka pohjalta määritellään hoitoa vaativat oireet ja sairaudet. Diagnostiikan haasteena iäkkäillä ovat nuorista poikkeavat monenlaiset, eri syistä aiheutuvat oireet sekä esimerkiksi keskushermosto-oireiden, kuten sekavuus, yleisyys.

Optimoitu lääkehoito edellyttää tietoa siitä, mitä hoidetaan, mitkä ovat hoidon tavoitteet ja kuinka hoitoa sekä sen vastetta arvioidaan.

Kotona asuvan vanhuksen hoidon tavoite on ylläpitää itsenäistä ja laadukasta elämää sekä toimintakykyä. Elämän loppuvaiheessa hoidon päätavoitteena on hyvä elämänlaatu.

Suomalaisten terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön on kehitetty iäkkäiden lääkityksen tietokanta, jonka tarkoituksena on tukea 75 vuotta täyttäneiden lääkehoitoa koskevaa kliinistä päätöksentekoa ja parantaa lääkitysturvallisuutta perusterveydenhuollossa.

Tietokanta sisältää luokittelun iäkkäiden perusterveydenhuollossa yleisimmin käytetyistä lääkeaineista tai niiden yhdistelmistä.

Ikääntyneiden lääkehoidosta voit lukea lisää Skholen verkkokurssilla. Muista myös seuraavat lääkehoitoon linkittyvät kurssimme: PKV-lääkehoito, lääkehoito ja suppea lääkehoito.

Tarttumapinnoilla
Minna

Minna Salakari on elämäniloinen turkulainen. Minna on opettaja, projektipäällikkö ja terveyden edistämisen asiantuntija. Hän väitteli tohtoriksi toukokuussa 2020 Turun yliopiston kansanterveystieteenlaitokselta ja toimii päätyössään Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opettajana. Minna on suorapuheinen ja kantaa ottava kirjoittaja, joka on kiinnostunut kaikenlaisesta viestinnästä. Hän on nopea tekstintuottaja, jota kiehtoo sote-alan ilmiöt laajasti. Minnan työskentelyä ohjaavat pohjaton uteliaisuus, kehittymisen halu ja positiivinen elämänasenne. Vapaa-ajallaan Minna liikkuu, lojuu, lukee ja viettää aikaa perheensä kanssa.