Lapsipotilas ensihoidossa

”Tehtäväilmoitus 702A, 2-vuotias, hengittää, vanhemmat eivät saa hereille. Perusterve. Yksiköt...”

Ensihoito kohtaa kaikenikäisiä potilaita. Yksi haastavimmista potilasryhmistä ovat lapset, jotka kuitenkin ovat onneksi potilaina suhteellisen harvinainen ryhmä. Erään tilaston mukaan lapsia on vain kymmenesosa kaikista ensihoidon potilaista, joten lapsipotilaita voidaan pitää ensihoidon erityisryhmänä. Koska ensihoitajat kohtaavat harvoin lapsipotilaita, ensihoitajille ei pääse kehittymään rutiinia näiden tilanteiden hoitamiseen. Lapsipotilaiden anatomiset, psykologiset, fysiologiset sekä farmalogiset erot aikuisiin verrattuna luovat aina oman haasteen hoitotilanteeseen. Kirjoittelen tässä ajatuksia alle kouluikäisistä lapsipotilaista.

Miksi pienet lapset ovat haastava potilasryhmä ensihoidossa?

Sekä perus- että hoitotason ensihoidon koulutuksessa käydään läpi lapsipotilaat. Jotkut opintosuunnitelmat sisältävät lapsiin liittyvät harjoittelun, jonka opiskelija voi suorittaa muun muassa lasten teho-osastolla tai muilla lastenosastoilla. Teoriapohja annetaan koulussa, mutta käytäntö kentällä onkin sitten aivan toinen juttu.

Lasten tutkiminen ja hoito on lähtökohtaisesti vaikeaa. Harva ensihoitaja voi käsi sydämellä todeta, että hän taitaa lasten ensihoitoon liittyvät hoitotoimenpiteet ja esimerkiksi siihen liittyvän lääkehoidon. Kohtaahan ensihoitaja harvoin hätätilapotilaan, joka on lapsi. Lapsipotilas aiheuttaa aina ensihoitajalle ennakko-odotuksia ja paineita, ja sitä kautta tällaiset tehtävät ovat aina erittäin stressaavia. Lapsi-tehtävillä korostuu myös hätääntyneiden vanhempien huoli ja tuska, ja tämäkin täytyy ottaa tehtävillä huomioon.

Itse olen ollut opiskelijana tehtävällä, jossa meillä oli potilaana noin 2-vuotias huonovointinen lapsi. Tehtävä tuli meille kiireellisenä ja lisätiedoista saattoi jo päätellä, että tehtävä tulee olemaan haastava. Kun kävimme ohjaajien kanssa tehtävän läpi, totesimme lähes yhteen ääneen, että oli aika mielenkiintoista huomata omat reaktiot kesken tehtävän, muun muassa se, kuinka käsittelimme pientä lasta, voiko lapseen koskea ja miten nostan hänet syliin, miten puhua hänelle. Itse olen kahden lapsen, jo teini-ikäisten poikien isä ja sitä kautta minulla pitäisi olla jonkin tason käden taidot käsitellä lapsipotilasta, mutta ei. Tehtävä oli myös erittäin stressaava, koska ensiarvion perusteella voitiin jo päätellä, että lapsi tulee vaatimaan pitkän sairaalahoidon.

Myös lapsi reagoi tilanteeseen. Ensihoitajat ovat hänelle tuntemattomia ja hänen ympärillään tapahtuu paljon asioita nopeassa tahdissa. Lapsi saattaa pelätä sitä, että hän joutuu eroon omista vanhemmistaan. Ensihoitajan tulisikin huomioida tämä oman käytöksen osalta. Rauhallisuus ja lapsen tasolle laskeutuminen saattaa auttaa joissain tilanteissa.

Lapsipotilaan tutkiminen ja siihen liittyvä haastattelu on vaikeaa, koska lapsi ei välttämättä suostu yhteistyöhön ensihoitajien kanssa. Lapsi saattaa kieltäytyä yhteistyöstä kokonaan. Näissä tilanteissa ensihoitajan ammattitaito nousee esille. Ensihoitajan tulee kyetä tekemään lapsesta havaintoja ja toisaalta hänen tulee minimoida tehtävät tutkimukset, jotta tilanne ei edelleen eskaloidu. Myös vanhempien haastattelu nousee tässä kohtaa esiin, ensihoitajan tulee kyetä kuuntelemaan vanhempia, vaikka tilanne saattaa olla kiireellinen. Haastattelin tässä taannoin kahta “äiti” sairaanhoitajaa, joilla on omia kokemuksia äkillisesti sairastuneesta lapsesta. Molempien äitien kommentit tukevat sitä ajatusta, että kyseessä on myös vanhemmille erittäin stressaava tilanne.

Vanhempien tuntemukset menevät kertoman mukaan laidasta laitaan, epätoivosta suuttumukseen.

Rauhoittele vanhempia, kuuntele ja ole läsnä!

Lapsipotilaan tutkiminen

Ensihoitajien tulee luoda ensiarvio ja sitä kautta yleiskuva lapsesta. Vakavasti sairas lapsi on hiljainen, väsynyt ja joissain tapauksissa veltto. Toisaalta pieni potilas voi olla myös itkuinen ja käsittelyarka. Nämä ovat aina sellaisia löydöksiä, jotka nostavat ensihoitajan sykkeen uudelle tasolle. Lapsipotilaiden kohdalla ensihoitajien tulee aina muistaa infektiotautien mahdollisuus ja niihin liittyvä oirekuvasto (kuumeilu, ripuli, iho-oireet jne.). Lapsipotilaiden kohdalla tulee myös huomioida mahdolliset perussairaudet ja niihin liittyvä lääkitys. Peruselintoimintojen osalta kaikki mittaustulokset kannattaa tarkistaa esimerkiksi ensihoidon taskuoppaasta tai muusta vastaavasta ohjeesta.

Alle kouluikäisen potilaan tutkiminen kannattaa aloittaa aina varovasti, jotta lapsi ei säikähdä. Jos ensihoitajalla on tiedossa lapsen vanhempien haastattelun perusteella jokin kipeä kehon osa, esimerkiksi vatsa, sen tutkiminen kannattaa jättää viimeiseksi. Joissain tilanteissa lapsen tutkiminen on helpompaa, jos hän on oman vanhemman sylissä.

Yleisimmät pikkulasten kriittiset hätätilanteet johtuvat ilmatie-esteestä tai hengitykseen liittyvästä ongelmasta. Myös eri syistä johtuvat kouristelut, vammat ja traumat ovat yleisiä ensihoidon tehtäviä, jossa ensihoito kohtaa vakavasti sairastuneen pikkulapsen.

Tajuissaan olevan lapsipotilaan ensiarviossa huomioidaan lapsen käyttäytyminen ja eleet, eli miten lapsi liikehtii, pystyykö hän esimerkiksi seisomaan tai istumaan. Samalla tehdään havaintoja lapsen reagointiin liittyen ja siihen, miten lapsi ottaa kontaktia ympärillä oleviin ihmisiin. Samaan aikaan selvitetään lapsen käsittelyarkuus, puheen tai itkun luonne ja onko lapsella joku kohtaus päällä (esimerkiksi kuumekouristus).

Ensihoitajat arvioivat myös ensivaiheessa lapsipotilaan hengityksen riittävyyden ja sen miten lapsi hengittää. Ensiarviossa tehdään huomiot myös lapsipotilaan ihon ja limakalvojen tilasta, eli onko lapsi esimerkiksi kalpea, laikukas tai kenties sinertävä, joka kertoo hapen puutteesta.

Tajuttoman tai kriittisesti sairastuneen lapsipotilaan arvio tehdään samalla systemaattisella tavalla kuten myös aikuisten potilaiden kohdalla, eli käyttäen cABCDE kaavaa. Kaava koostuu peruselintoiminnoista, jotka ovat hengitys (B), tajunta (D) ja verenkierto (C). Toimintamallissa huomioidaan myös ulkoinen massiivinen verenvuoto (c), hengitystiet (A) sekä muu tutkiminen (E).

Kriittisesti sairastuneen lapsen hoito seuraa edellä mainittua periaatetta (ABCDE-protokolla).

Ensihoitajien työtä on helpotettu lapsipotilaiden osalta siten, että useimmat ensihoidon toimijat ovat järjestäneet ensihoitoyksiköihin lapsille suunnatun oman hoitolaukun. Hoitolaukusta löytyy eri ikäisten lasten tutkimiseen soveltuvat välineet, hoito-ohjeet, hoitotarvikkeet sekä esimerkiksi lääkeohjeet. Tämä helpottaa ja nopeuttaa hoitotilanteita ja toisaalta varmistaa, että lapsi saa asianmukaista hoitoa oikean kokoisilla välineillä.

Vaikka lapsipotilaat ovat ensihoidossa harvinainen potilasryhmä, on jokaisen ensihoitajan vastuulla harjoitella ja kerrata kriittisesti sairaiden lapsipotilaiden ensihoitoa.

Skhole tarjoaa erilaisia akuuttityön verkkokursseja, jotka tukevat akuuttityössä työskentelevien hoitajien ammatillisen osaamisen ylläpitoa. Tämän linkin  takaa löydät kurssitarjonnan. Kannattaa tutustua kurssitarjontaan!

Teemu Väänänen on reipas Stadista lähtöisin oleva salolainen sairaanhoitajaopiskelija, perustason ensihoitaja ja turva-alan ammattilainen. Sairaanhoitajaopintojen myötä Teemulle on tullut tutuksi mm. erikoissairaanhoidon sisätautiyksikkö, akuuttipsykoosiosastot, saattohoito sekä sairaalan päivystys. Teemu on helposti lähestyttävä, läsnäoleva ja akuuteissa tilanteissa viihtyvä, joka on kaiken aikaa lapsenomaisen utelias oppimaan uutta akuuttihoidon saralla. Kiireisen opiskelija-arjen vastapainona Teemu harrastaa perhokalastusta, retkiautoilua ja vaeltamista.