Kun tilaaja asettaa henkilöstölle koulutusvaatimuksia – miten varmistat, että sopimusehdot täyttyvät?

Sote-organisaation henkilöstön osaamisvaatimukset eivät synny vain lainsäädännöstä. Palveluja ostava hyvinvointialue tai muu tilaaja voi asettaa hankinta-asiakirjoissa, palvelukuvauksessa, sopimuksessa tai omissa ohjeissaan vaatimuksia, jotka palveluntuottajan on huomioitava henkilöstönsä osaamisessa.

Tiivistettynä: palveluntuottajan pitää tunnistaa sekä lakisääteiset että sopimuskohtaiset vaatimukset, kohdistaa ne oikeille työntekijöille ja pystyä seuraamaan niiden toteutumista.

Jos sopimus velvoittaa esimerkiksi tietyn perehdytyksen, koulutuksen tai osaamisen osoittamiseen, vaatimus ei muutu vapaaehtoiseksi siksi, ettei siitä säädetä juuri samalla tavalla laissa. Hyvinvointialueelta palveluja tuottavan yksityisen organisaation on lisäksi noudatettava palvelujen tuottamista koskevaa sopimusta ja hyvinvointialueen järjestämisvastuun nojalla annettuja ohjeita. Lainsäädäntö edellyttää myös, että palveluntuottajalla on hankittavien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen ja toiminnan edellyttämä henkilöstö.

Kun organisaatiolla on useita palveluja, yksiköitä ja tilaajia, ongelma ei yleensä ole yhden koulutusvaatimuksen hoitaminen. Haaste on kokonaisuuden hallinta.

Lakisääteinen vaatimus ja tilaajan sopimusvaatimus eivät ole sama asia

Henkilöstön osaamiseen kohdistuvia vaatimuksia voi syntyä useasta lähteestä.

Lainsäädäntö määrittää perusvaatimuksia henkilöstön koulutukselle, osaamiselle, ammattitaidolle ja täydennyskoulutukselle. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalain mukaan henkilöstöllä on oltava palveluntuottajan toiminnan edellyttämä asianmukainen koulutus sekä riittävä osaaminen ja ammattitaito. Arvioinnissa huomioidaan tuotettavien palvelujen sisältö ja niitä käyttävien asiakkaiden tai potilaiden tarpeet.

Tilaajan asettamat vaatimukset puolestaan voivat täsmentää sitä, mitä kyseisessä palvelussa henkilöstöltä edellytetään. Tällaisia vaatimuksia voi olla esimerkiksi:

  • palvelusopimuksessa
  • tarjouspyynnössä tai muissa hankinta-asiakirjoissa
  • palvelukuvauksessa
  • hyvinvointialueen toimintaohjeissa
  • sopimuksen liitteissä
  • palvelun aikana päivittyvissä tilaajan ohjeissa.

Täsmällinen sisältö riippuu aina kyseisestä hankinnasta ja sopimuksesta. Siksi pelkkä yleisen lainsäädännön seuraaminen ei välttämättä kerro kaikkea siitä, mitä juuri kyseisen tilaajan palvelua toteuttavalta henkilöstöltä vaaditaan.

Miksi tilaaja voi asettaa palveluntuottajalle omia ehtoja?

Hyvinvointialue säilyttää järjestämisvastuunsa myös silloin, kun palveluja hankitaan yksityiseltä toimijalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain mukaan hyvinvointialueen ja yksityisen palveluntuottajan välisessä sopimuksessa on sovittava muun muassa hankittavien palvelujen sisällöstä, määrästä ja laadusta sekä käytännön järjestelyistä, joilla hyvinvointialue huolehtii palvelujen ohjaamisesta ja valvonnasta.

Yksityinen palveluntuottaja puolestaan vastaa palvelujensa lainmukaisesta ja sopimuksen mukaisesta tuottamisesta. Tästä syntyy tärkeä ero. Organisaatio voi täyttää yleisen lain vaatimukset, mutta jos se ei täytä kyseisessä palvelusopimuksessa sovittuja ehtoja, toiminta voi silti olla sopimuksen näkökulmasta puutteellista.

Yhdellä organisaatiolla voi olla monta erilaista vaatimuslistaa

Tilanne muuttuu nopeasti monimutkaiseksi, jos palveluntuottaja toimii usealla hyvinvointialueella tai tuottaa erilaisia palveluja. Kuvitellaan organisaatio, jolla on:

  • kolme palveluyksikköä
  • kaksi hyvinvointialuetta tilaajina
  • useita henkilöstöryhmiä
  • vakituista ja määräaikaista henkilöstöä
  • vuokratyöntekijöitä
  • alihankkijoita.

Yhdessä palvelussa tilaaja voi edellyttää tiettyä perehdytystä. Toisessa henkilöstöltä voidaan edellyttää tietyn osaamisen osoittamista tai määräajoin uusittavaa koulutusta. Kolmannessa yksikössä kyseistä vaatimusta ei ehkä ole lainkaan.

Silloin kysymys ei enää ole: “Onko henkilöstömme koulutettu?”, vaan: “Onko juuri tämän palvelun toteuttavalla henkilöstöllä kaikki ne osaamiset ja suoritukset, joita juuri tässä tehtävässä ja sopimuksessa edellytetään?”

1. Tunnista vaatimukset jo ennen palvelun käynnistymistä

Koulutusvaatimusten hallinnan pitäisi alkaa jo sopimus- tai käyttöönottovaiheessa. Hankinta-asiakirjoista ja sopimuksesta kannattaa tunnistaa esimerkiksi:

  • henkilöstön kelpoisuutta koskevat ehdot
  • vaadittavat koulutukset
  • mahdolliset perehdytysvaatimukset
  • osaamisen osoittamista koskevat käytännöt
  • tilaajan omat pakolliset ohjeistukset
  • mahdolliset uusimisvälit
  • raportointivaatimukset
  • alihankkijoita koskevat vaatimukset.

Samalla pitäisi määritellä, ketä vaatimus koskee. Jos tämä tehdään vasta ensimmäisen tilaajan raportointipyynnön yhteydessä, ollaan jo myöhässä.

2. Muuta sopimusehto käytännön osaamisvaatimukseksi

Sopimuksessa voi lukea esimerkiksi, että palveluntuottajan henkilöstön tulee olla perehdytetty tilaajan määrittelemiin toimintaperiaatteisiin. Se ei vielä kerro organisaation esihenkilölle, miten vaatimus toteutetaan käytännössä. Vaatimus pitää muuttaa konkreettiseksi prosessiksi:

Mitä työntekijän pitää suorittaa? Kenelle vaatimus kuuluu? Milloin sen pitää olla valmis? Miten suoritus osoitetaan? Pitääkö sisältö uusia myöhemmin? Kuka seuraa toteutumista?

Tällöin sopimusvaatimus ei jää juridiseen dokumenttiin, vaan siitä tulee johdettava osa henkilöstön osaamista.

3. Kohdista vaatimus oikeille työntekijöille

Kaikkien työntekijöiden ei tarvitse suorittaa kaikkea. Jos koulutusvaatimus liittyy tiettyyn palvelusopimukseen, se koskee yleensä niitä henkilöitä, jotka osallistuvat kyseisen palvelun tuottamiseen. Koulutusten kohdentaminen voi perustua esimerkiksi:

  • palveluun
  • toimipisteeseen
  • ammattiryhmään
  • työtehtävään
  • tilaajaan
  • henkilöstöryhmään.

Tämä on tärkeää myös henkilöstön näkökulmasta. Jos työntekijälle kasataan varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset koulutukset, koulutuskuorma kasvaa ja olennaisten sisältöjen merkitys hämärtyy.

Tavoite ei ole mahdollisimman monta suoritusta. Tavoite on oikea osaaminen oikealle henkilölle.

4. Huomioi myös alihankkijoiden henkilöstö

Sopimusvastuu ei välttämättä pääty oman organisaation palkkalistoille. Hyvinvointialueelle palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan on alihankintaa käyttäessään huolehdittava ostopalvelusopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä samalla tavalla kuin tuottaessaan palvelun itse. Laki edellyttää myös, että alihankkijan palvelut vastaavat lainsäädännön vaatimuksia ja hyvinvointialueen palveluntuottajalle asettamia vaatimuksia.

Jos sopimukseen liittyvä henkilöstövaatimus koskee myös palvelun toteuttamiseen osallistuvaa alihankkijan henkilöstöä, organisaation pitää siis rakentaa tapa varmistaa vaatimuksen toteutuminen myös siellä. Alihankinta ei saa muodostaa kohtaa, jossa osaamisen hallinnan ketju katkeaa.

5. Mitä tapahtuu, kun tilaajan vaatimus muuttuu kesken sopimuskauden?

Sopimuskausi voi kestää vuosia.Sen aikana voi tapahtua muutoksia esimerkiksi:

  • tilaajan toimintaohjeisiin
  • palvelun sisältöön
  • turvallisuuteen liittyviin käytäntöihin
  • raportointivaatimuksiin
  • organisaation omiin prosesseihin
  • taustalla olevaan lainsäädäntöön.

Siksi koulutusvaatimuksia ei kannata kirjata kerran taulukkoon ja ajatella asian olevan hoidettu koko sopimuskauden ajaksi. Kun vaatimus muuttuu, organisaation pitäisi arvioida:

  1. Mitä muuttui?
  2. Keitä muutos koskee?
  3. Edellyttääkö se uutta perehdytystä tai koulutusta?
  4. Milloin uuden vaatimuksen pitää olla täytetty?
  5. Miten toteutuminen varmistetaan?

Muutoshallinta on siten myös osa sopimusvaatimusten hallintaa.

6. Tilaajan pitäisi saada vastaus ilman erillistä tiedonkeruuprojektia

Kuvitellaan, että hyvinvointialue pyytää palveluntuottajalta selvityksen tiettyä palvelua toteuttavan henkilöstön koulutuksista. Kuinka helposti vastaus syntyy?

Jos prosessi alkaa sähköposteista, Excel-taulukoista, henkilöstökansioista ja eri koulutusjärjestelmistä kerättävillä tiedoilla, vaatimus voi sinänsä olla täytetty, mutta sen osoittaminen on raskasta. Paremmassa tilanteessa organisaatio pystyy rajaamaan raportin esimerkiksi:

tilaaja → palvelu → henkilöstöryhmä → vaaditut koulutukset → suoritustilanne.

Skholen nykyisessä palvelumallissa koulutusten ja osaamisen raportointi onkin yksi keskeisistä ominaisuuksista: palvelusta voidaan muodostaa raportteja muun muassa tilaajille, hyvinvointialueille ja valvoville viranomaisille.

Jos sopimusvaatimus jää täyttymättä, kyse ei ole vain puuttuvasta koulutuksesta

Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa sopimusten noudattamista myös valvotaan. Jos palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toiminnassa havaitaan puutteita, palvelunjärjestäjän on edellytettävä niiden korjaamista. Jos puutteita ei korjata määräajassa, lainsäädäntö mahdollistaa tilanteesta riippuen myös sopimuksen mukaisia toimenpiteitä, kuten korvauksen alentamisen tai maksusta pidättymisen. Olennaiset tai toistuvat rikkomukset voivat johtaa sopimuksen irtisanomiseen tai purkamiseen.

Tämä ei tarkoita, että yksi yksittäinen puuttuva koulutus automaattisesti aiheuttaisi vastaavia seurauksia. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että sopimuksessa sovittujen vaatimusten järjestelmällistä toteutumista ei kannata käsitellä vain sisäisenä koulutushallintona. Se on myös osa sopimusriskien hallintaa.

Näin rakennat toimivan prosessin tilaajan koulutusvaatimuksille

Toimiva malli voidaan tiivistää kuuteen vaiheeseen:

1. Tunnista
Mitä laki, sopimus, palvelukuvaus ja tilaajan ohjeet edellyttävät?

2. Kohdista
Keitä työntekijöitä vaatimus koskee?

3. Toteuta
Mikä koulutukseen, perehdytykseen tai osaamisen varmistamiseen tarvitaan?

4. Seuraa
Ketkä ovat suorittaneet vaatimuksen ja keneltä se puuttuu?

5. Päivitä
Onko vaatimus muuttunut sopimuskauden aikana?

6. Osoita
Pystytäänkö toteutuminen raportoimaan tilaajalle tarvittaessa?

Kun prosessi toimii, jokaisen uuden sopimuksen ei tarvitse synnyttää kokonaan uutta tapaa hallita henkilöstön koulutuksia.

Skhole auttaa yhdistämään eri vaatimukset samaan näkymään

Skholessa organisaatio voi kohdistaa henkilöstölle sekä valmiita sote-alan koulutuksia että omia koulutus- ja perehdytysmateriaalejaan. Samaan ympäristöön voidaan rakentaa erilaisia koulutuskokonaisuuksia esimerkiksi tehtävän, yksikön tai henkilöstöryhmän perusteella ja seurata niiden toteutumista keskitetysti.

Skholen palvelussa koulutukset, osaamistestit, todistukset ja raportointi muodostavat yhden kokonaisuuden. Organisaatio saa reaaliaikaisen näkymän henkilöstön suorituksiin ja pystyy tuottamaan tarvittavia raportteja myös tilaajille ja hyvinvointialueille. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun organisaatiolla on useita erilaisia vaatimuksia samaan aikaan.

Tavoitteena ei ole vain tietää, mitä henkilöstö on suorittanut. Tärkeämpää on saada tieto siitä, vastaavatko suoritukset juuri niitä vaatimuksia, jotka kyseiselle työntekijälle ja palvelulle kuuluvat.

Tutustu
Skholen koulutuspalveluun ja varaa maksuton esittely.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.