Työnohjaus laajemmin käyttöön

Työnohjaus on lakisääteinen oikeus mielenterveystyötä tekeville. Laki on kuitenkin melko epäselvä ja sitä tulkitaan eri tahoilla eri tavoin. Kuuluuko työnohjausta tarjota esimerkiksi  mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksiköihin vai koskeeko lakisääteinen oiekus vain psykiatrista erikoissairaanhoitoa? Mielenterveyslaki tai -asetus ei ota kantaa mihin yksiköihin, minkälaista ja kuinka usein työnohjausta on lakisääteistä tarjota.

Aihe tämän pohtimiseen nousi sairaanhoitajaopiskelijoiden kehittämisideoista tutkimus- ja kehittämisosaamisen opintojaksolla.

Työnohjaus lakisääteisenä

"Mielenterveyspalvelujen antaminen edellyttää toimivaa työnohjauksen järjestelmää. Kunnan tai kuntayhtymän on toteuttaessaan työnohjauksen järjestelmää huolehdittava siitä, että työnohjaus on sisällöltään sellaista, että se edistää henkilöstön valmiuksia antaa väestön tarvitsemia mielenterveyspalveluja."

Mielenterveyslaki, jossa on lakisääteinen velvoite työnohjauksen toteuttamiseen, on säädetty 90-luvulla, jolloin psykiatrinen hoito oli hyvin vahvasti painottuneena psykiatrisiin sairaaloihin. Nykyään mielenterveyshoitotyötä toteutetaan myös muualla ja jokaisen hoitajan osaamiseen kuuluu myös mielenterveyden tukeminen. Enenevissä määrin mielenterveysasiakkaita hoidetaan myös muualla kuin psykiatrisissa sairaaloissa. Psykiatrisissa sairaaloissa ja erikoissairaanhoidossa hoidetaan vain erityisen haastavat tapaukset ja mielenterveyshäiriöiden hoito ja kuntoutus painottuu kotihoitoon, palveluasumisen yksiköihin ja perusterveydenhuoltoon.

Vetovoimainen työpaikka

Olisiko syytä nähdä työnohjaus satsauksena potilaiden parempaan hoitoon ja työhyvinvointiin. Mikä on perimmäinen syy, ettei työnohjausta tarjota? Vai tarjotaanko, mutta henkilöstö ei ole tietoinen mahdollisuudesta? Oikein toteutetun työnohjauksen vieminen myös somatiikan puolelle parantaa hoidon laatua ja työhyvinvointia.

Näkeekö työnantajat tämän mahdollisuutena esimerkiksi rekrytoinnissa ja työnantajan vetovoimaisuuden lisääjänä? On itsestäänselvää, että pula työntekijöistä terveysalalla on huutava. Varsinkin nuorempi ikäpolvi arvostaa työssä tekijöitä, jotka edistävät työntekijän jaksamista. Lisäksi työnohjaus kannattaa nähdä myös mahdollisuutena edistää kokonaisvaltaista työhyvinvointia ja voisiko työnohjaus olla yksi jaksamista edistävä ja sairauspoissaoloja vähentävä tekijä? Voisiko työnohjaus olla myös veto- ja pitovoimaisuuden lisääjä sosiaali- ja terveydenhuollossa?

Työnohjaus ennaltaehkäisevänä toimena

Somatiikan puolella työnohjausta hyödynnetään erilaisissa kriisitilanteissa. Olisi tärkeää nähdä työnohjaus myös preventiivisenä tekijänä eikä apukeinona ainoastaan erilaisissa kriisitilanteissa. Työ sosiaali- ja terveydenhuollossa on vaativaa ja potilaat sekä asiakkaat ovat ammattilaisten käsissä, mutta voisiko työnohjaus antaa mahdollisuuden työn kehittämiseen, tutkimiseen ja arviointiin koulutetun työnohjaajan avulla.

Oletko selvittänyt mahdollisuutta työnohjaukseen omalla työpaikallasi?

Anetta on mielenterveys- ja päihdehoitotyön lehtori ja väitöskirjatutkija. Ammattitaitoaan hän kehittää eri osa-alueilla muun muassa keikkailemalla sairaanhoitajana ja lisäkouluttautumalla. Opettajan työssään Anetta inspiroituu uuden oppimisesta, kohtaamisista ja ennen kaikkea opiskelijoiden onnistumisista. Vapaa-aikana vastapainoa työlle tuovat koira, ystävät, luonto ja liikunta.

Lähteet:

Louhivuori, J. SUOJAAKO LAKI TYÖNOHJAUSTA. https://www.suomentyonohjaajat.fi/sites/default/files/kotisivut/osviitta/artikkelit/osviitta4.2018suojaakolaki.pdf

Mielenterveyslaki 1116/1990.

Mielenterveysasetus 1247/1990.

Suomen työnohjaajat. https://www.suomentyonohjaajat.fi/tyonohjaus